Nimittäisin poliittisen toimintani alkupisteeksi sen, kun puolivahingossa päädyin Mikkelin lukion opiskelijakunnanhallitukseen syksyllä 2018. Olin sitä ennen yläasteella ollut oppilaskunnanhallituksen varapuhenjohtaja, mutta en laskisi sitä sen takia, koska opillaskunnanhallituksella ei ollut minkäänlaista valtaa. Ainoa agendani siellä oli saada koululle leuanvetotanko ja sekin oli liikaa vaadittu.
Opiskelijakunnanhallituksessa pääsi kuitenkin jo tekemään asioita ja pääsin siellä myös järjestämään ensimmäistä mielenosoitustani, eli maaliskuun 2019 ilmastolakkoa. Toimin opiskelijahallituksessa tiedottajana vuoden 2019 ja vanhempana edunvalvontavastaavana vuoden 2020. Noina vuosina Mikkelin lukion opiskelijahallitus otti kantaa niin ilmastoasioissa, kuin myös Pride-liikkeen puolesta.
Yksi asia, jossa en voinut olla kuitenkaan muiden OPKH:laisten kanssa samaa mieltä, oli Ristiinan lukion lakkauttaminen. Vuonna 2019 Mikkelin kaupunki esitti kaksi vaihtoehtoa: Joko Mikkelin lukiolta leikataan tai Ristiinan lukio lakkautetaan. Mikkelin lukiossa fiilis oli pääasiassa Ristiinan lukion lakkauttamisen kannalla. Itse pidin ajatusta naiivina, sillä ei Ristiinan lukion lakkautus estäisi Mikkelin lukiolle tehtäviä leikkauksia tulevaisuudessa. Mikkelin lukiolta oli leikattu määrätietoisesti jo vuosia ja lukioaikanani lukiolta vietiin omat liikuntatilat. Ruokalan jonot ulottuivat ensimmäisestä kerroksesta kolmanteen ja kursseja peruttiin tunti ennen niiden alkamista. Ristiinan lukion lakkautus meni kuitenkin lävitse, huolimatta lukion opiskelijoiden ja opiskelijakunnanhallituksen ankarasta vastustamisesta, jota myös itse pyrin tuolloin tukemaan.
Ristiinan lukion lakkautus oli monella tavalla itselleni se viimeinen niitti, joka sai minut jättämään Mikkelin, josta minulle oli vuosien varrella syntynyt kuva varsin ihmisvihamielisenä kaupunkina. Kuvottavinta oli se, että jotta lukion lakkautus saatiin runnottua lävitse, oltiin valmiita tekemään virheelliset säästölaskelmat ja virheellinen lapsivaikutusarviointi.
Ristiinan lukion lakkautus ei lopettanut Mikkelin lukiota kohtaan tehtyjä leikkauksia, vaan niitä jatkettiina aivan yhtä määrätietoisesti, kuin mitä niitä oli siihen asti tehty. Myös minun ikäryhmäni vanhojen tanssit uhattiin siirtää jäähallilta huomattavasti vähemmän juhlalliselle ja selkeästi pienemmälle Saimaa Stadiumille, jonne yleisöä ei olisi juuri päästy. Tämän saimme kuitenkin lukiolaisten laajalla, yhteisellä vastarinnalla silloin estettyä.
Muutettuani kesällä 2021 Tampereelle ja vaihdettuani lukiota viimeiseksi vuodekseni Tampereen yhteiskoulun lukioon osallistuin myös kyseisen lukion yleiskokoukseen, jossa pyrin olemaan silloin aktiivinen.
Opiskelijakuntatyön lisäksi olin mukana lukiolaisten liitossa, johon liityin rivijäseneksi heti lukion aloitettuani syksyllä 2018. Osallistuin Visio -tapahtumaan vuonna 2019, liittokokoukseen vuosina 2020 ja 2021 ja toimin vuoden 2021 Järvi-Suomen lukion piirihallituksen Opiskelijakuntavastaavana, sekä Kestävä kehitys -vastaavana. Osallistuin myös Tampereelle muutettuani vuonna 2021 Pirkanmaan piirikokoukseen. Pyrin niin liittokokouksessa, kuin piiritasolla tuomaan esille kestävän kehityksen tärkeyttä Lukiolaisten liiton toiminnassa.
Lukiolaisten liitto on nähdäkseni hyvin tärkeä olemassa, sillä lukiolaisten etua ei oikein aja kukaan muu kuin he itse. Valitettavasti lukiolaisten liitossa toimiminen ei ole mahdollista läheskään kaikille lukiolaisille, sillä lukiolaisten liitossa toimiminen tulee käytännössä hyvin kalliiksi, mm. siitä syystä, että Lukiolaisten liiton tapahtumilla majoitukset ovat suuren osan lukiolaisista budjetin ulkopuolella. Vaikka moni olisi valmis tekemään vapaaehtoistyötä, monelle se, että sen vapaaehtoistyön tekemisestä pitää vielä maksaa itsensä kipeäksi, on kynnyskysymys. Tämä näkyi liiton toiminnassa siten, että järjestö tuntui hyvin irtaantuneelta mm. vähävaraisten lukiolaisten arjesta, eikä esimerkiksi opintotuen pienuutta kyseenalaistettu järjestön toiminnassa.
Lukiolaisten liitto näyttäytyi myös järjestönä, jonka toimintatavat ja järjestökulttuuri menevät muutaman vuoden välein uusiksi, sillä jäsenten ja sitä myöten aktiivien vaihtuvuus on hyvin nopeaa. Tavallaan se on hyvä asia, sillä se takaa, että järjestö kykenee monimuotoiseen toimintaan, eikä jää paikoilleen, mutta toisaalta sen seurauksena mm. liittokokouksissa näkyi sitä, että ajateltiin, että lukiolaisten liiton on mahdotonta tehdä jotain, koska se ei vain sovi järjestön luonteeseen, vaikka lukiolaisten liitto olisi vasta muutama vuosi aiemmin tehnyt juuri sitä. Esimerkiksi katutason aktivismiin järjestössä suhtauduttiin hyvin vieroksuen, vaikka liitolla on siitä pitkät perinteet ja pian lukiosta valmistumiseni ja liiton taakseni jättämisen jälkeen sainkin taas kuulla lukiolaisten liiton jälleen tekevän katutason aktivismia.
Vieroiksuin myös sitä, kuinka luottamustoimiin ehdolla olevat eivät suostuneet kertomaan, että mitä asioita he ajavat, vaan puheissaan ainoastaan julistisvat rakkauttaan liittoa kohtaan. Ainoa liittohallitusehdokas vuoden 2021 liittokokouksessa, joka oikeasti antoi jonkinlaisen vision liitton tulevaisuudesta ja kertoi konkreettisia asioita, joita ajaisi, ei mennyt lävitse. Tiedä häntä.
Lukiolaisten liitto on saanut historiansa aikana paljon hyvää aikaan ja uskon, että jos lukiolaisten liitosta pidetään huolta ja sen toimintaan osallistumisesta tehdään kaikille lukiolaisille mahdollista, tulee se olemaan tulevaisuudessakin äärimmäisen tärkeä lukiolaisten etua ajava järjestö.