Elokapina

Elokapina on järjestäytymätön ilmastoaktivistiliike, joka vastustaa ilmastolle haitallista toimintaa kansalaistottelemattomuuden keinoin. Liike on aiheuttanut Suomessa ja toki muuallakin vahvoja tunteita. Lähinnä vihaa.

Osallistuin ensimmäisen kerran Elokapinan mielenosoitukseen elokuussa 2021. Tämän jälkeen olen ollut paikalla useissa Elokapinan mielenosoituksessa, joskin ainoastaan rivimielenosoittajana, en järjestäjänä. Olen lisäksi käynyt Kristittyjen Elokapinan ilmastomessussa.

Elokapinaa kuulee kutsuttavan demokratian vastaiseksi liikkeeksi ja terroristeiksi. Kumpikaan ei ole lähelläkään totuutta. Elokapina pyrkii entistää laajempaan demokratiaan eikä pyri herättämään ihmisissä pelkoa. Elokapina on kaikin puolin varsin tavallinen kansalaistottelemattomuutta harjoittava liike, eivätkä syyt sille miksi Elokapinaa vihataan löydy Elokapinasta, vaan siitä, miten aktivismi ihmisille esitetään.

Meillä Suomessa tuntuu olevan sellainen erikoinen ajatus, että kaikki ulkoparlamentaarinen vaikuttaminen on väärin ja jotenkin demokratian vastaista, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Demokratia, jossa ulkoparlamentaarista vaikuttamista ei sallita ei ole demokratia, vaan diktatuuri, jossa vain valitaan uudet diktaattorit. Ja vaikka aktivismin merkitys usein historiasta puhuttaessa tunnutaan unohtavan, ei oikeastaan mikään merkittävä yhteiskunnallinen muutos olisi tapahtunut ilman aktivismia. Ilman kansalaistottelemattomuutta ei olisi itsenäistä Suomea, eikä myöskään naisten äänioikeutta. Ilman kansalaitottelemattomuutta ei segregaatio olisi loppunut Yhdysvalloissa, eikä aparthaid Etelä-Afrikassa.

Silloinkin kun aktivismin merkitys muistetaan, tuntuu ajatuksena olevan, että joskus aiemmin historiassa tapahtunut kansalaistottelemattomuus oli oikeutettua, mutta kaikki tässä hetkessä tapahtuva kansalaistottelemattomuus on pahaa ja väärin, ikäänkuin yhteiskunta olisi saavuttanut jo absoluuttisen täydellisyyden, eikä mitään muutosta saa enää tapahtua, ikään kuin kaikki epäoikeudenmukaisuudet olisivat jo kadonneet maailmasta. Mutta kun eivät ole.

Ilmastonmuutos on suurin ihmiskunnan koskaan kohtama kriisi. Historian aikana ainoastaan kaksi asiaa ovat muodostaneet ihmiskunnalle eksistentiaalisen uhan. Ydinsodan uhka ja ilmastonmuutos.
Tuntuu edelleen siltä, että suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti sisäistä ilmastokriisin mittakaavaa. Mikäli ilmastopolitiikka ei muutu nopeasti huomattavasti kunnianhimoisemmaksi kaikkialla maailmassa, olemme vaarassa tuhota edellytykset sivistyneen yhteiskunnan olemassaololle. Ilmastokriisi tappaa ihmisiä. Se aiheuttaa metsäpaloja ja tulvia. Se aiheuttaa sen, kuinka linnut tippuvat kuolleina maahan, kun ilman kuumuus ja kosteus ovat liian suuria.
Ilmastokriisiä ei ole koskaan kohdeltu sillä vakavuudella, jonka se ansaitsee, eikä sen pysäyttämiseksi ole koskaan tehty lähellekään niin paljoa, kuin pitäisi. Jos kansalaistottelemattomuus on koskaan ollut oikeutettua minkään asian puolesta, on sen oltava oikeutettua myös ilmastokriisin pysäyttämiseksi.